perjantai 31. maaliskuuta 2017

Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä




Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä

On taas se aika vuodesta kun Jyväskylän kaupungin ensi vuoden
talousarviota suunnitellaan. Joka vuosi käydään sama keskustelu puolueiden
välillä siitä, tuleeko luontokoulu tai englanninkielinen opetus säilyttää
vai ei.

Itse en todella ymmärrä tällaista keskustelua englanninkielisen opetuksen
osalta. Jos haluamme olla elinvoimainen kaupunki, jos haluamme tänne
vierailevia professoreja, asiantuntijoita ja osaajia töihin ja sitä ihan
oikeaa työperäistä maahanmuuttoa ja meitä paluumuuttajaperheitä on
kaupunkimme tarjottava opetusta myös englanniksi. Huppuosaajien
rekrytoinnin ei voi antaa kaatua siihen, että kaupungissamme ei ole
tarjolla englanninkielistä opetusta.

Myös nuortemme mahdollinen liikkuvuus Suomesta pois ja takaisin Suomeen on
maamme ja elinvoimamme kannalta ehdottoman kannatettavaa, eikä sellaisia
mahdollisuuksia tule poliittisin päätöksin ja leikkauksin heikentää.

Englanninkielisessä perusopetuksessa noudatetaan suomalaista
opetussuunnitelmaa ja arviointia ja oppilaat saavat suomalaisen
perusopetuksen päättötodistuksen, joten oppilaat ovat samalla viivalla
suomenkielisen opetuksen kanssa. Englanninkielinen opetus on kannattava
investointi tulevaisuuteen ja se vahvistaa asemaamme globaalissa
taloudessa.

Jos tarjoamme maahanmuuttajille pieniä oman kielen ryhmiä, olisi minusta
tarjottava myös englanninkielistä opetusta sitä haluaville ja
tarvitseville, riittävin resurssein. Meidän tulee panostaa myös siihen,
että A2 ja B2 kielten ryhmät saadaan toteutumaan, nyt liian usein käy
niin, että vaadittavaa yli 20 oppilaan ryhmää ei saada kokoon. Miksi
näissä vaaditaan huomattavasti isommat ryhmäkoot kuin esim.
maahanmuuttajien oman äidinkielen ryhmissä; emmehän halua asettaa omia
nuoriamme heikompaan asemaan?





kati


torstai 2. maaliskuuta 2017

Ehdokashankinnan ilot ja surut

Ehdokashankinnan ilot ja surut

Luovutimme eilen Kokoomuksen ehdokaslistan Jyväskylän kaupungille. Mukaan lähti lopulta upeat 97 ehdokasta, 49 naista ja 48 miestä. Vaikka ehdokasryhmämme on kaupungin isoin en voi olla kuin harmistunut siitä mitä kertoo, ettei yksikään puolue saanut täyttä listaa.  
Ehdokkaaksi lähteminen ei ole juuri kenellekään helppo päätös. Tämän totesimme useiden satojen puhelinsoittojen ja tapaamisten jälkeen piiritoimistollamme. Kiinnostuneita oli kyllä paljon, mutta lopullinen päätös lähteä mukaan on ilmeisen hankala tehdä. Ensikertalaisilla voi olla monia murheita kuten leimautumisen pelko valitusta puolueesta – osaanko? - kelpaanko? - paljon on mahdollista panostaa ajallisesti tai rahallisesti omaan kampanjaan? On halu vaikuttaa asioihin ja saada muutosta aikaan, mutta samalla haluttomuus olla esillä ja ”myydä” itseään. Ja tietysti - mitä jos tulen valituksi, olenko tarpeeksi pätevä hoitamaan yhteisiä asioita? Saanko haluamaani muutosta aikaan? Ainakin itse pohdin näitä asioita reilu neljä vuotta sitten.
Pidempään mukana olleita kritisoidaan herkästi juuri siitä, että he ovat vieläkin mukana. Mutta ei se ole helppo päätös monelle heistäkään lähteä taas mukaan. Työn, perhe-elämän ja luottamustoimien yhteen nivominen vaati paljon. Siksi ymmärrän miksi moni mukana ollut päätti nyt ansaitusti antaa aikaa elämän muille osa-aluille. Mietin sitä myös itse. Olisi ollut helpompaa jättäytyä sivuun ja siitä saa ymmärrystä ainakin perheeltä.
Ehdokashankinnan lopputuloksista yli puoluerajojen voimme valitettavasti päätellä, että yhä harvempi on valmis lähtemään ehdolle kuntavaaleissa. En jaksa uskoa, että kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen olisi vähentynyt, mutta paikallistasolla päättäjänä toimiminen ei vain ole tarpeeksi houkuttelevaa, jotta useampi olisi valmis luopumaan vapaa-ajastaan sen vuoksi.
Varmasti monilla puolueilla, meillä mukaan lukien, on myös peiliin katsomisen paikka. Olemmeko huolehtineet äänestäjistämme? Entä jäsenistämme? Olemmeko ottaneet heidät mukaan toimintaan ja antaneet aidon mahdollisuuden kertoa näkemyksensä myös vaalien välillä. Erityisesti heidän, jotka heittäytyvät neljän vuoden välein, mutta eivät tule valituksi merkittäviin tehtäviin. Ja minkälaisen mielikuvan annamme ulospäin päättäjänä toimimisesta. Tuohon mielikuvaan tietysti vaikuttaa omalta osaltaan myös media.
Onko yhteiskunnallamme peiliin katsomisen paikka? Kerrotaanko nuorille peruskoulussa ja toisella asteella riittävästi, miten demokratiamme päätöksenteko toimii? Innostetaanko ja kannustetaanko heitä mukaan? Miksi on tärkeää, että meillä on mahdollisimman paljon erilaisia ehdokkaita kattaen monipuolisesti eri ammatti-, ikä- ja aateryhmät. Onko hyväksyttävää pyrkiä luottamustehtäviin vai oletko silloin vain narsistinen pyrkyri? Miten kohtelemme heitä, jotka keräävät rohkeutensa ja sanovat: minä haluan olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta (ehkä olen vielä hiukan sinisilmäinen, koska noin ainakin haluan ajatella kaikkien ehdokkaiden miettivän).
Omalta osaltani haluan kiittää kaikkia, jotka lähtivät ehdokkaaksi. Oli puolue sitten mikä tahansa. Tuntuu nöyrältä päästä tekemään kampanjaa näin usean eri alan osaajan kanssa ja olen varma, että opimme toisiltamme paljon sen aikana.
Tietenkään ehdokkuus ei sovi kaikille enkä todellakaan syyllistä ketään, joka ei koe politiikkaa omakseen. Teiltä toivon tukea ja ymmärrystä heille, jotka ovat siihen mukaan lähteneet. He tarvitsevat sitä.
 
Caius Forsberg
Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Verotuksen sietämätön keveys



Verotuksen sietämätön keveys

Viimeisen vuoden aikana Jyväskylässä on käyty joskus kummallistakin keskustelua. Julkisuudessa on maalattu suuria uhkakuvia kaupungin kaavoituksesta tai palveluista sekä niiden tulevaisuudesta. On tullut kuntalaisten yhteydenottoja, samasta teemasta joskus jopa yllättävän samanaikaisesti. Ikään kuin sovitun oloisesti. 

On hienoa, että kaupunkilaiset ottavat kantaa asioihin ja kantavat huolta asioista, mutta yksi asia minua on hämmästyttänyt. Kuinka vähän ihmiset kantavat huolta verotuksesta.

Suhtautuminen verotukseen jäi painamaan mieltäni, kun eräs merkittävä ammattiliitto aktiivisesti lähestyi asiaa ehdottamalla luottamushenkilöille uusien keinojen pohtimista kaupungin talouden tasapainottamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi vuoden 2017 talousarviossa. Esimerkkinä uusista keinoista mainittiin verojen korottaminen. 

Siis uusi keino.

Kaivoin esiin kirjan nimeltä Jyväskylän kaupungin historia 1965-2008 (Marja Kokko; 2. painos) ja tarkastin verotuksen kehittymisen Jyväskylässä vuodesta 1965 nykypäivään. Kiinteistöverot sekä taksa- ja maksupolitiikan jätin tästä tarkastelusta ulkopuolelle, mutta valitettavasti nekin ovat nousseet ja omalta osaltaan siten vaikuttaneet asumisen hintaan Jyväskylässä ja sitä kautta heikentävästi kaupunkilaisten ostovoimaan. 

Kaupungin tuloveroprosentti, tai veroäyri kuten ennen vuotta 1997 sanottiin, on kehittynyt seuraavasti:

Vuosi
Veroäyrin hinta
1965
13,5
1967
14
1970
15
1972
15,2
1973
15,5
1974
16
1975
16,5
1980
16 (ainoa lasku, mutta vain vuodeksi)
1981
16,5
1989
17
1993
18
2002
18,5
2009
18,5 (Uusi Jyväskylä aloitti tällä prosentilla 1.1.2009)
2010
19
2012
19,5
2013
20 (Nykyinen tuloveroprosentti)

Tilaston valossa uskallan väittää, että verotuksen kiristäminen ei ole uusi keino, vaan sitä on Jyväskylän historiassa käytetty valitettavan usein. Tuloverotuksessa ja kiinteistöverotuksessa. Tuloveroja on laskettu kerran, 1980, mutta silloinkin ilo jäi vuoden mittaiseksi. Myös uuden Jyväskylän perustaminen 2009 alusta johti verotuksen laskuun vanhan maalaiskunnan ja Korpilahden kunnan alueella, mutta tämäkin hyöty on sulanut pois vuoteen 2013 mennessä.

Verotusta on helppo kiristää, mutta sen laskeminen näyttää tilaston perusteella melko mahdottomalle. On syytä kysyä mihin saakka voidaan tällaista ”uutta keinoa” käyttää ja perustella asiaa aina samalla tavoin: ”Vain tällainen pieni kiristys, ei tämä vaikuta kuin niin vähän jokaiselle”. Näin on, mutta asialla on tapana kertautua, olemmehan jo 6,5 prosenttiyksikköä yli vuoden 1965 tason.
Kiinteistöveroa ja taksoja unohtamatta.

On syytä antaa julkisesti kiitos kaupunginjohtaja Koivistolle siitä, että hän on esittänyt tuloverojen pitämistä ennallaan. Tämä on ollut myös Kokoomuksen ryhmän tahtotila.

Valtuuston asettama tavoite talouden tasapainottamisesta vuonna 2017 on nyt saavutettu myös ilman verojen kiristyksiä. Niitä kyllä ehdittiin monelta suunnalta vaatimaan ensimmäisenä ja välttämättömänä toimenpiteenä viimeisen vuoden aikana. Ennakkotiedot vuoden 2016 tilinpäätöksestä kertovat myös hyvää. Vaikuttaa vahvasti, että Jyväskylän talous on saatu tasapainotettua ja tästä on uuden valtuuston hyvä aloittaa ensi kesänä.

Ollaan kuitenkin tarkkoja verotuksen suhteen, sillä kertakorotuksilla on tapana jäädä pysyväksi.
 
Jaakko Selin
Kuntavaaliehdokas, kaupungin hallituksen 1. varapuheenjohtaja