Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän blogi.
perjantai 31. maaliskuuta 2017
Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä
Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä
On taas se aika vuodesta kun Jyväskylän kaupungin ensi vuoden
talousarviota suunnitellaan. Joka vuosi käydään sama keskustelu puolueiden
välillä siitä, tuleeko luontokoulu tai englanninkielinen opetus säilyttää
vai ei.
Itse en todella ymmärrä tällaista keskustelua englanninkielisen opetuksen
osalta. Jos haluamme olla elinvoimainen kaupunki, jos haluamme tänne
vierailevia professoreja, asiantuntijoita ja osaajia töihin ja sitä ihan
oikeaa työperäistä maahanmuuttoa ja meitä paluumuuttajaperheitä on
kaupunkimme tarjottava opetusta myös englanniksi. Huppuosaajien
rekrytoinnin ei voi antaa kaatua siihen, että kaupungissamme ei ole
tarjolla englanninkielistä opetusta.
Myös nuortemme mahdollinen liikkuvuus Suomesta pois ja takaisin Suomeen on
maamme ja elinvoimamme kannalta ehdottoman kannatettavaa, eikä sellaisia
mahdollisuuksia tule poliittisin päätöksin ja leikkauksin heikentää.
Englanninkielisessä perusopetuksessa noudatetaan suomalaista
opetussuunnitelmaa ja arviointia ja oppilaat saavat suomalaisen
perusopetuksen päättötodistuksen, joten oppilaat ovat samalla viivalla
suomenkielisen opetuksen kanssa. Englanninkielinen opetus on kannattava
investointi tulevaisuuteen ja se vahvistaa asemaamme globaalissa
taloudessa.
Jos tarjoamme maahanmuuttajille pieniä oman kielen ryhmiä, olisi minusta
tarjottava myös englanninkielistä opetusta sitä haluaville ja
tarvitseville, riittävin resurssein. Meidän tulee panostaa myös siihen,
että A2 ja B2 kielten ryhmät saadaan toteutumaan, nyt liian usein käy
niin, että vaadittavaa yli 20 oppilaan ryhmää ei saada kokoon. Miksi
näissä vaaditaan huomattavasti isommat ryhmäkoot kuin esim.
maahanmuuttajien oman äidinkielen ryhmissä; emmehän halua asettaa omia
nuoriamme heikompaan asemaan?
kati
torstai 2. maaliskuuta 2017
Ehdokashankinnan ilot ja surut
Ehdokashankinnan ilot ja surut
Luovutimme eilen Kokoomuksen ehdokaslistan Jyväskylän kaupungille. Mukaan lähti lopulta upeat 97 ehdokasta, 49 naista ja 48 miestä. Vaikka ehdokasryhmämme on kaupungin isoin en voi olla kuin harmistunut siitä mitä kertoo, ettei yksikään puolue saanut täyttä listaa.
Ehdokkaaksi lähteminen ei ole juuri kenellekään helppo päätös. Tämän totesimme useiden satojen puhelinsoittojen ja tapaamisten jälkeen piiritoimistollamme. Kiinnostuneita oli kyllä paljon, mutta lopullinen päätös lähteä mukaan on ilmeisen hankala tehdä. Ensikertalaisilla voi olla monia murheita kuten leimautumisen pelko valitusta puolueesta – osaanko? - kelpaanko? - paljon on mahdollista panostaa ajallisesti tai rahallisesti omaan kampanjaan? On halu vaikuttaa asioihin ja saada muutosta aikaan, mutta samalla haluttomuus olla esillä ja ”myydä” itseään. Ja tietysti - mitä jos tulen valituksi, olenko tarpeeksi pätevä hoitamaan yhteisiä asioita? Saanko haluamaani muutosta aikaan? Ainakin itse pohdin näitä asioita reilu neljä vuotta sitten.
Pidempään mukana olleita kritisoidaan herkästi juuri siitä, että he ovat vieläkin mukana. Mutta ei se ole helppo päätös monelle heistäkään lähteä taas mukaan. Työn, perhe-elämän ja luottamustoimien yhteen nivominen vaati paljon. Siksi ymmärrän miksi moni mukana ollut päätti nyt ansaitusti antaa aikaa elämän muille osa-aluille. Mietin sitä myös itse. Olisi ollut helpompaa jättäytyä sivuun ja siitä saa ymmärrystä ainakin perheeltä.
Ehdokashankinnan lopputuloksista yli puoluerajojen voimme valitettavasti päätellä, että yhä harvempi on valmis lähtemään ehdolle kuntavaaleissa. En jaksa uskoa, että kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen olisi vähentynyt, mutta paikallistasolla päättäjänä toimiminen ei vain ole tarpeeksi houkuttelevaa, jotta useampi olisi valmis luopumaan vapaa-ajastaan sen vuoksi.
Varmasti monilla puolueilla, meillä mukaan lukien, on myös peiliin katsomisen paikka. Olemmeko huolehtineet äänestäjistämme? Entä jäsenistämme? Olemmeko ottaneet heidät mukaan toimintaan ja antaneet aidon mahdollisuuden kertoa näkemyksensä myös vaalien välillä. Erityisesti heidän, jotka heittäytyvät neljän vuoden välein, mutta eivät tule valituksi merkittäviin tehtäviin. Ja minkälaisen mielikuvan annamme ulospäin päättäjänä toimimisesta. Tuohon mielikuvaan tietysti vaikuttaa omalta osaltaan myös media.
Onko yhteiskunnallamme peiliin katsomisen paikka? Kerrotaanko nuorille peruskoulussa ja toisella asteella riittävästi, miten demokratiamme päätöksenteko toimii? Innostetaanko ja kannustetaanko heitä mukaan? Miksi on tärkeää, että meillä on mahdollisimman paljon erilaisia ehdokkaita kattaen monipuolisesti eri ammatti-, ikä- ja aateryhmät. Onko hyväksyttävää pyrkiä luottamustehtäviin vai oletko silloin vain narsistinen pyrkyri? Miten kohtelemme heitä, jotka keräävät rohkeutensa ja sanovat: minä haluan olla mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta (ehkä olen vielä hiukan sinisilmäinen, koska noin ainakin haluan ajatella kaikkien ehdokkaiden miettivän).
Omalta osaltani haluan kiittää kaikkia, jotka lähtivät ehdokkaaksi. Oli puolue sitten mikä tahansa. Tuntuu nöyrältä päästä tekemään kampanjaa näin usean eri alan osaajan kanssa ja olen varma, että opimme toisiltamme paljon sen aikana.
Tietenkään ehdokkuus ei sovi kaikille enkä todellakaan syyllistä ketään, joka ei koe politiikkaa omakseen. Teiltä toivon tukea ja ymmärrystä heille, jotka ovat siihen mukaan lähteneet. He tarvitsevat sitä.
Caius Forsberg
Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Verotuksen sietämätön keveys
Verotuksen sietämätön
keveys
Viimeisen vuoden aikana Jyväskylässä on käyty joskus
kummallistakin keskustelua. Julkisuudessa on maalattu suuria uhkakuvia
kaupungin kaavoituksesta tai palveluista sekä niiden tulevaisuudesta. On tullut
kuntalaisten yhteydenottoja, samasta teemasta joskus jopa yllättävän
samanaikaisesti. Ikään kuin sovitun oloisesti.
On hienoa, että kaupunkilaiset ottavat kantaa asioihin ja
kantavat huolta asioista, mutta yksi asia minua on hämmästyttänyt. Kuinka vähän
ihmiset kantavat huolta verotuksesta.
Suhtautuminen verotukseen jäi painamaan mieltäni, kun eräs
merkittävä ammattiliitto aktiivisesti lähestyi asiaa ehdottamalla luottamushenkilöille
uusien keinojen pohtimista kaupungin talouden tasapainottamiseksi ja
palveluiden turvaamiseksi vuoden 2017 talousarviossa. Esimerkkinä uusista
keinoista mainittiin verojen korottaminen.
Siis uusi keino.
Kaivoin esiin kirjan nimeltä Jyväskylän kaupungin historia
1965-2008 (Marja Kokko; 2. painos) ja tarkastin verotuksen kehittymisen Jyväskylässä
vuodesta 1965 nykypäivään. Kiinteistöverot sekä taksa- ja maksupolitiikan jätin
tästä tarkastelusta ulkopuolelle, mutta valitettavasti nekin ovat nousseet ja
omalta osaltaan siten vaikuttaneet asumisen hintaan Jyväskylässä ja sitä kautta
heikentävästi kaupunkilaisten ostovoimaan.
Kaupungin tuloveroprosentti, tai veroäyri kuten ennen vuotta
1997 sanottiin, on kehittynyt seuraavasti:
Vuosi
|
Veroäyrin hinta
|
1965
|
13,5
|
1967
|
14
|
1970
|
15
|
1972
|
15,2
|
1973
|
15,5
|
1974
|
16
|
1975
|
16,5
|
1980
|
16 (ainoa lasku, mutta vain vuodeksi)
|
1981
|
16,5
|
1989
|
17
|
1993
|
18
|
2002
|
18,5
|
2009
|
18,5 (Uusi Jyväskylä aloitti tällä prosentilla 1.1.2009)
|
2010
|
19
|
2012
|
19,5
|
2013
|
20 (Nykyinen tuloveroprosentti)
|
Tilaston valossa uskallan väittää, että verotuksen kiristäminen ei ole uusi keino, vaan sitä on Jyväskylän historiassa käytetty valitettavan usein. Tuloverotuksessa ja kiinteistöverotuksessa. Tuloveroja on laskettu kerran, 1980, mutta silloinkin ilo jäi vuoden mittaiseksi. Myös uuden Jyväskylän perustaminen 2009 alusta johti verotuksen laskuun vanhan maalaiskunnan ja Korpilahden kunnan alueella, mutta tämäkin hyöty on sulanut pois vuoteen 2013 mennessä.
Verotusta on helppo kiristää, mutta sen laskeminen näyttää tilaston
perusteella melko mahdottomalle. On syytä kysyä mihin saakka voidaan tällaista
”uutta keinoa” käyttää ja perustella asiaa aina samalla tavoin: ”Vain tällainen
pieni kiristys, ei tämä vaikuta kuin niin vähän jokaiselle”. Näin on, mutta
asialla on tapana kertautua, olemmehan jo 6,5 prosenttiyksikköä yli vuoden 1965
tason.
Kiinteistöveroa ja taksoja unohtamatta.
Kiinteistöveroa ja taksoja unohtamatta.
On syytä antaa julkisesti kiitos kaupunginjohtaja
Koivistolle siitä, että hän on esittänyt tuloverojen pitämistä ennallaan. Tämä
on ollut myös Kokoomuksen ryhmän tahtotila.
Valtuuston asettama tavoite talouden tasapainottamisesta
vuonna 2017 on nyt saavutettu myös ilman verojen kiristyksiä. Niitä kyllä
ehdittiin monelta suunnalta vaatimaan ensimmäisenä ja välttämättömänä
toimenpiteenä viimeisen vuoden aikana. Ennakkotiedot vuoden 2016
tilinpäätöksestä kertovat myös hyvää. Vaikuttaa vahvasti, että Jyväskylän
talous on saatu tasapainotettua ja tästä on uuden valtuuston hyvä aloittaa ensi
kesänä.
Ollaan kuitenkin tarkkoja verotuksen suhteen, sillä
kertakorotuksilla on tapana jäädä pysyväksi.
Jaakko Selin
Kuntavaaliehdokas, kaupungin hallituksen 1. varapuheenjohtaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)