Liikunnassa pyörii paljon rahaa. Liikuntarahojen käyttöä, niiden kohdentuvuutta oikein, on viime aikoina pohdittu julkisuudessa paljon. Selvityksiä on laadittu ja nyt uusimpana, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on nimittänyt professori Heikki Halilan selvittämään liikuntaa edistävien järjestöjen valtionavustusjärjestelmän kehittämistä.
Professori Halilan toimeksiantona on laatia toimenpide-ehdotukset erityisesti valtionavustusten käytön ohjaamisen ja valvonnan tehostamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi valtionavustusprosessissa. Selvitystyössä tulee ottaa huomioon valtionavustuksen saamisen lakisääteisten edellytysten käytännön soveltaminen. Selvityksen määräaika on 30.9.2016. (OKMn verkkouutinen)
Hyvä onkin, että selvitetään. Suomen valtio (OKM) jakoi vuonna 2016 yli 40 miljoonaa euroa liikuntajärjestöille, mutta liikunnan kokonaispotista valtionosuus järjestöille on vain pieni osa. Kunnat, yritykset ja erityisesti kotitaloudet sijoittavat käytännössä valtiovaltaa merkittävästi enemmän rahaa liikunnan eri osa-alueille. Silti se, miten valtio ohjaa käytännön rahanjakoa, toimii myös esimerkkinä muualle.
Miten hyvin liikuntarahojen jakaminen käytännössä toteuttaa liikuntalain 2§ kohdan kahdeksan tavoitetta, eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa? Miten tasa-arvoisesti rahat jakaantuvat tyttöjen ja poikien liikunnan välillä? Esimerkiksi Jyväskyläläiset jääkiekon maailmanmestarit, naisjoukkue, joutui laittamaan hanskat tiskiin rahanpuutteen vuoksi, käy ilmi sanomalehti Keskisuomalaisen jutusta.
OKM on käyttänyt 90-luvun puolivälistä lähtien sukupuolten välistä tasa-arvoa eräänä arviointikriteerinä myöntämissään valtionavustuksissa valtakunnallisten ja alueellisten liikuntajärjestöjen toimintaan ja asettanut useita työryhmiä ja rahoittanut tutkimuksia, joilla on haettu ratkaisuja liikunnan alueella ilmenevään epätasa-arvoon. Liikuntaneuvoston tilaamassa tausta – selvityksessä, jossa tarkastellaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä valtion liikuntapolitiikassa, todetaan kuitenkin, että liikunnan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen kohdistunut ohjaus on kuitenkin 2000-luvulla ollut kevyttä ja arviointi vähäistä. (Valtioneuvoston julkaisuja 2016:1) Jos ei arvioida, miten voidaan tietää, toteutuuko tasa-arvo käytännössä?
Liikunnan alalla olisikin tarvetta koko valtionosuusjärjestelmän perusteelliselle ja systemaattiselle suvaukselle eli sukupuolivaikutusten arvioinnille.
Pia Nyman
Pia on jyväskyläläinen viisikymppinen, joka harrastaa liian vähän liikuntaa, mutta joka on kiinnostunut yhteiskunnan tasa-arvokysymyksistä ja näkee, että rahalla on suuri merkitys tasa-arvoisten liikuntaedellytysten mahdollistamisessa kaikenlaisille liikkujille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti