perjantai 10. huhtikuuta 2015

TALOUSKASVUA PAREMMALLA TYÖELÄMÄLLÄ

Työelämä on muuttunut. Teknologia, erityisesti digitalisaatio, on lisännyt työelämän tempoa, informaation määrää ja tehnyt työstä liikkuvampaa. Monet pysyväksi koetut työn ja sen tekemisen raja-aidat ovat murtuneet vauhdilla. Yhä useammin työ ei ole enää sidottu paikkaan tai aikaan ja töitä tehdään virallisen työajan ulkopuolella. Perinteisen tavan rinnalle on syntynyt uusia tapoja tehdä työtä.

Työnteon ja työelämän murros ei ole tälläkään kertaa tapahtunut ongelmitta. Muuttuneissa olosuhteissa useamman meistä motivaatio työntekoa kohtaan ja työssä jaksaminen ovat vähentyneet. Viime vuonna Suomessa ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jää vuosittain noin 20 000 työntekijää, joista joka kahdeksas on alle 35-vuotias nuori. Joka neljäs suomalainen ei usko jaksavansa työssä eläkeikään saakka.

Lähes kaikissa tapauksissa perimmäinen syy työssä uupumisten takana ovat vallitsevat työelämän järjestelyt, jotka eivät enää vastaa nykypäivän elämän ja ihmisten vaatimuksia. Siksi jos me haluamme lisätä suomalaisten työssäkäyntiä ja jaksamista sekä turvata tätä kautta hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, meidän on kiireen vilkkaan tehtävä radikaaleja parannuksia tapaamme tehdä työtä. Tavoitteena ei tule olla enempää eikä vähempää kuin maailman parhaan työelämän luominen suomalaisille.
"Tavoitteena ei tule olla enempää eikä vähempää kuin maailman parhaan työelämän luominen suomalaisille."
Liikkeelle voidaan lähteä tekemällä nykyistä työaikalainsäädäntöä joustavammaksi. Toisin kuin 1950- ja 60-luvuilla yhä useammin töitä tehdään virallisen työajan ulkopuolella, mikä tekee työajan seurannasta hankalaa ja asettaa haasteen työntekijän jaksamiselle. On sekä työntekijän että työnantajan etu, että töitä tehdään silloin, kun niitä on, ja lyhennetään työpäivän pituutta, kun töitä ei ole. Työaikapankkimallin pääpiirteet ja siihen liittyvät työaikasuojelun vähimmäisehdot tulisi kirjata lakiin.

Toiseksi työelämän laatua on mahdollista parantaa huomioimalla eri alojen erityispiirteet. Työn luonne vaikkapa vähittäiskaupassa tai rakennusalalla on erilainen. Tarvitaankin lisää paikallista sopimista, joka perustuu työntekijöiden ja -antajien keskinäiselle luottamukselle.
 "Tarvitaankin lisää paikallista sopimista, joka perustuu työntekijöiden ja -antajien keskinäiselle luottamukselle."
Esimerkiksi nopeasti kasvavat pörssiyhtiöt Netflix ja Virgin Group ovat antaneet työntekijöilleen rajattoman lomaoikeuden ja mahdollisuuden pitää lomaa milloin tahansa, kunhan työntekijälle annetut työtehtävät on suoritettu. Lähtöajatus näille yrityksillä on ollut näin mullistavaan malliin siirtymisessä se, että mitä enemmän työntekijä saa vaikuttaa omaan työhönsä, sitä motivoivampaa työ on.

Samanlaiseen rohkeuteen tulisi tehdä myös meillä mahdollisuudet. Työntekijälle pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työaikoihinsa, mikä vähentäisi myös sairauspoissaoloja. Tämä vaatii asennemuutosta ja aitoa luottamusta.

Toisaalta samalla, kun joustoja lisätään, on tärkeää huolehtia työntekijän jaksamisesta. Työpaikoilla täytyy sopia siitä, milloin työntekijä on aidosti vapaalla. Se, että työntekijä on jatkuvasti tavoitettavissa, ei tarkoita, että hän on aina käytettävissä. Kaikki tämä edellyttää hyvää johtamista. Johdon tehtävä on myös huolehtia, että työterveyshuolto toimii. Tärkeintä on tarttua ajoissa ongelmiin.

Viimein uudenlaista joustavuutta työelämässä tarvittaisiin ihmisten vaihtelevien elämäntilanteiden takia. Jos hyvinvointiyhteiskunta halutaan pelastaa, silloin kaikille työnhaluisille on luotava mahdollisuus osallistua työelämään omalla panoksellaan. Osatyökykyisissä, vanhuseläkkeellä olevat, opiskelijat ja työeläkkeellä olevat ovat siitä nyt pääosin ulkona.

Keinoja heidän auttamiseksi on useita. Luomalla oppisopimuksen rinnalle koulutussopimus, monelle pitkäaikaistyöttömällekin voi avautua uusia väyliä takaisin työelämään. Vanhemmuuden kustannusten nykyistä tasaisempi jakaminen kannustaisi puolestaan pienten lasten vanhempia tarttumaan mieluummin lyhennettyyn työaikaan kuin poistumaan kokonaan työelämästä. Työn verotusta keventämällä ja työttömyysturvan suojaosuuksia korottamalla lyhyetkin työt muuttuvat kannattaviksi ottaa vastaan.

Suomen saaminen uuteen nousuun vaatii rohkeutta päivittää työelämämme pelisäännöt uutta työtä vastaavaksi. Tarvitsemme pelisäännöt, jotka toimivat vielä huomennakin.






Sinuhe Wallinheimo
Kansanedustaja (kok.)










lauantai 4. huhtikuuta 2015

KOLMANNEN SEKTORIN YHTEISKUNNALLINEN MERKITYS


Olisi jo viimein aika tunnustaa kolmannen sektorin yhteiskunnallinen merkitys. Yhdistykset ja järjestöt, eli kolmas sektori, ovat huikea voimavara, joiden toiminnassa pienillä panoksilla saadaan aikaan paljon. Järjestöjen vapaaehtoistyön kansantaloudellinen vaikutus on merkittävä (yli sata miljoonaa vuodessa) ja tehokkuusero huomattava verrattuna julkisen sektorin palkkatyöhön. Järjestöt olisi saatava aidosti mukaan myös palvelutuotantoon.

Yli kolmasosa suomalaisista aikuisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoiminta antaa paljon sekä tekijälleen, että vastaanottajalleen. Se lisää kaikkien osapuolten hyvinvointia, terveyttä, yhteisöllisyyden kokemusta ja myös kansalaisten yhteiskunnallista tiedostamista.
"Kolmannen sektorin vahvuuksia on juuri se, että se pystyy yhdistämään palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä tavalla, johon julkinen sektori ei pysty ja tuomaan yhteen yhteiskunnan eri osaamisalueita."
Kolmannen sektorin vahvuuksia on juuri se, että se pystyy yhdistämään palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä tavalla, johon julkinen sektori ei pysty ja tuomaan yhteen yhteiskunnan eri osaamisalueita. Tulevaisuuden haasteita ikääntyvässä yhteiskunnassa on muun muassa se, kuinka julkinen sektori ja kolmas sektori pystyvät aitoon yhteistyöhön, jossa keskustellen ja yhteisen toiminnan kautta haetaan ratkaisuja ongelmiin ja haasteisiin.

Asuttuani Keski-Euroopassa useampia vuosia huomasin miten hienosti järjestöpuoli voikaan toimia esimerkiksi osana palvelutuotantoa. Monessa maassa järjestöjen taloudelliset resurssit ovat aivan toista luokkaa kuin meillä. Usein valtio ja kunnat rahoittavat toimintaa mittavastikin, siten että budjetista katsotaan suoraan isompi siivu järjestöille ja se jaetaan sen mukaan, mitä palveluita minkäkin järjestön kanssa on sovittu tuotettavaksi. 
"Erittäin hyvänä rahoitusmallina näkisin verovähennysoikeuden."
Erittäin hyvänä rahoitusmallina näkisin verovähennysoikeuden. Verovähennysoikeus vauhdittaisi kansalaisten tukea järjestöille. Vielä parempi vaihtoehto olisi kuitenkin Unkarin mallin, jossa työntekijä osoittaa palkastaan yhden prosentin haluamalleen järjestölle. Näin verovarat ohjautuvat sinne minne kansalaiset haluavat, kuten urheiluun, kulttuuriin tai kansalaisjärjestöjen työhön. Tällöin tukien saajat eivät ole pienen ryhmän päätettävissä.

Tukemalla eri keinoin järjestöjen ja yhdistysten työtä mahdollistamme tämän tärkeän voimavaramme olemassaolon ja osoitamme arvostusta tehdylle työlle.



Kati-Erika Timperi
Eduskuntavaaliehdokas (kok.)
Jyväskylän kaupunginhallituksen jäsen
Keski-Suomen maakuntavaltuutettu