Mitä Wivi tuumaisi Hämeenkadun kaavasta?

Vanhat maisemavalokuvat ovat kiehtovia. Ne välittävät eläviä tarinoita, mutta kertovat myös menneiden sukupolvien intohimoista. Vuonna 1910 otetussa valokuvassa Wivi Lönn seisoo tulevan talonsa puutarhatontilla, joka sijaitsee Hämeenkadun ja Vapaudenkadun risteyksessä. Matkaa tontin etelälaidalta Jyväsjärven uimalaitokselle on arviolta 100 metriä. Nykyisin tuon idyllin halkoo Rantaväylä ja Jyväsjärven ranta on täyttynyt Mattilanniemeksi.

Intohimo ajaa ihmistä eteenpäin. Niin myös kaupunkirakentamisessa. Asuntomessujen brändi kuvastaa aikamme kaupunkiasumista parhaimmillaan. Äijälänrantaan suunnitellaan kaupungin valoja ja vehreitä puutarhoja. Ympyrä näyttää sulkeutuvan vuosisadan takaa. Kun Yrjö Blomstedt 1894 halusi Jyväskylään kansainväliseen tyylin suunnitellun väljän ruutukaavan, Vanhan Älylän idea sai alkunsa. Blomstedt suosi huviloita ja tilavia puutarhoja, joissa hirrestä rakennetut huvilat edustaisivat eurooppalaisia ihanteita. Usea alueen talo syntyi Wivi Lönnin kynästä vuosina 1911-1918.

Nyt vuosisata myöhemmin Wiviä tarvittaisiin jälleen piirustuskynän varteen. Lönnin kotitalon vastapäätä suunnitellaan asuin – ja toimistorakennuskorttelia. Hämeenkaduksi kutsuttu asemakaava sai täystyrmäyksen jyväskyläläisiltä vuoden 2012 alussa. Arkkitehtuurikilpailun tuloksena Hämeenkadun varteen suunniteltiin korkeita, tiiviisti rakennettuja kerrostaloja, jotka olisivat estäneet näkyvyyden korkealta mäeltä Jyväsjärvelle. Lönnin kotitaloa vastapäätä kaavailtiin ns. apilataloa, johon olisi sijoitettu toimistotiloja. Alkuperäinen suunnitelma löi kasvoihin Wivi Lönnin perintöä. Olisiko Aallolle tehty samoin?

Jyväskyläläisten historiantaju ja tahto tehosivat. Kaava on ollut uudelleen valmisteltavana vuoden ajan. Se tulee lautakunnan käsittelyyn toukokuun aikana. Apilatalo jää pois ja kerrostalot madaltuvat. Myös asuinneliöitä on vähennetty, jolloin vehreille piha-alueille jää enemmän tilaa. Rakennusten yleisilme tulee olemaan moderni, mutta julkisivumateriaaleissa on mahdollisuus kunnioittaa vanhaa. Puu palaa hiljalleen rakennuksiin.

Kun kaupunkirakennelautakunta viime kokouksessaan kävi läpi vuoden 2012 toimintakertomustaan, jouduimme toteamaan, että laadullisissa tavoitteissa emme saavuttaneet kaikkea tavoittelemaamme. Näkyvin puute oli hitaasti käynnistynyt puurakentaminen. Valtuuston hyväksymä Puukuokka-hanke Kuokkalassa on näkyvin avaus puuarkkitehtuurin suuntaan. Myös Hämeenkadun kerrostaloissa olisi mahdollisuus edistää puurakentamista ja puubrändin luomista. Puuverhous kunnioittaisi myös Vanhan Älylän puutalojen perintöä.

Ihmiset valitsevat asuinkaupungin yhä useammin viihtyisyyden perusteella. Betonikerrostalot saavat hiljalleen väistyä modernien puutalojen tieltä. Ruotsissa jo 20% kerrostaloista on puusta rakennettuja. Suomen tavoite on olla samoissa lukemissa vuonna 2020. Kysymys on puuteollisuuden vauhdittamisesta, mutta myös kaupunki-identiteetistä. Kaupunki tarvitsee omaleimaisuutta ja kykyä erottautua muista ulkoisella vetovoimallaan. Vetovoimaa ja houkuttelevuutta kasvattavat myös kansalaisten osallistumisen mahdollisuudet. Hämeenkatu on oiva esimerkki uudesta kaupunkikulttuurista. Tuleva luonnosesitys kuulostaisi olevan toimiva kompromissi kansalaisten toiveiden ja arvojen, elinkeinoelämän ja uudenlaisen arkkitehtuurin välillä. Odotellaan uusia luonnoksia positiivisin mielin.

Marjo Tossavainen

Kirjoittaja on Kokoomuksen varavaltwww.marjotossavainen.fi uutettu ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen.

Hyvinvointivaltio arvioitava uudelleen

Hyvinvointivaltio on syntynyt työn ja hyvinvoinnin tasapainosta, jossa jokainen sitoutuu tekemään töitä puolet elämästä ja puolet elämästä saa olla saavana osapuolena, todetaan Pekka Himasen kohua herättäneessä Sinisessä kirjassa.

Eliniän pidentyessä suhde työn ja työelämän ulkopuolisesta ajasta ei ole enää tasapainossa, kun käytännössä työelämän ulkopuolella ollaan jo 50 vuotta. Hyvinvointivaltion rahoitus ei riitä ja siksi sitä tulee arvioida ja rakentaa osin uudelleen.

Ratkaisuiksi on ehdotettu työllisyysasteen nostamista sekä nuorten nopeampaa siirtymistä koulun jälkeen jatko-opiskeluun ja opiskelusta työelämään. Työuran pituuteen vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointi ja hyvä mielenterveys, joihin voidaan vaikuttaa johtamisella ja yhteisöllisyydellä. Mielenterveysongelmia on useilla nuorilla, siksi kouluissa on panostettava psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen ja nopeaan hoitoon pääsyyn.

Elämme informaatioajan hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa tuottavuutta saataisiin johtamis- ja toimintakulttuurin uudistamisella. Kaupungin tuottavuutta voitaisiin lisätä ITC-järjestelmien parantamisella ja henkilöstön osaamisen kehittämisellä. Tavoitteena tulisi olla innovatiivisuutta tukeva johtamis- ja työkulttuuri, jossa ihmiset voivat hyvin.

Kymmenen miljardin talousvajeen korjaamiseksi on ehdotettu, että lisätään yksi vuosi työuriin, yhden prosentin nousua työllisyysasteeseen, hyvinvointipalvelujen tuottavuuden lisäystä 0,25 prosentilla ja 20 prosentin vähennystä työpahoinvointiin sekä 20 prosentin vähennystä mielenterveysongelmien vuoksi varhennetulle eläkkeelle jäännissä. Nämä tavoitteet edellyttävät laajaa yhteistyötä kaikkialla yhteiskunnassa.

Kestävän kehityksen päämääränä on arvokas elämä, johon sisältyy luovuuden, välittämisen ja elämän kunnioittamisen kulttuuri. Korkein hyvinvoinnin tila on saavutettu kun ihminen kokee olevansa onnellinen. Afrikassa elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi. Me hyvinvointivaltiossa voisimme oppia yhteisöllisyydestä ja elämästä afrikkalaisilta.

Miten nämä hienot tavoitteet toteutettaisiin käytännössä Jyväskylässä? Yhteen hiileen puhaltamalla, jatkuvan käyttömenojen ja velan kasvun hillitsemisellä, yhteisöllisyydellä, hyvällä johtamisella, henkilöstön osaamisen kehittämisellä, hyvin toimivalla ITC-järjestelmillä, jotka tuottaisivat arvokasta informaatiota, uudenlaisella toimintakulttuurilla, joka tukee innovaatioita ja yritteliäisyyttä, työhyvinvointiin ja palkitsemiseen panostamista sekä arvioivaa otetta työssä ja politiikassa. Näistä voisi tulla hyvä kakku, niin kuin lasten lorussa sanotaan.
    

Merja Hautakangas
varavaltuutettu
Kaupunkirakennelautakunnan jäsen

Etelä-Eurooppa- uhka vai mahdollisuus?

Jo yli viiden vuoden ajan on puhuttu Etelä-Euroopan talousvaikeuksista ja kuinka rikkaiden maiden, kuten Suomen tulisi pelastaa ne. Euroopan rikkaiden ja köyhien maiden välille on syntynyt eripuraa. Köyhiä maita vaaditaan säästämään kuihtumiseen asti, ja rikkaat maat taas kysyvät, kuinka pitkälle tässä yhteisessä vastuunkannossa täytyy mennä? Eripura synnyttää vihapuheita ja pelkoa. Pelko on taas tehokas tapa hallita ja saavuttaa sillä suosiota.

Asioilla on myös myönteiset puolet

Saksalainen professori Claus Leggewie näkee Etelä-Euroopan maat mahdollisuutena, ja muistuttaa, että kolmasosa koko maailman kauppamerenkäynnistä keskittyy juuri Välimeren satamiin. Neljäsosa maailman öljy- ja polttoainekaupasta kulkee Välimeren kautta. Etelä-Euroopan maat toimivat puskurina ja estävät Pohjois-Afrikasta tulevan ääri-islamismin ja laittomat siirtolaisaallot. Lisäksi Etelä-Eurooppa on yhteinen olohuoneemme, jonka lämpöön ja tunnelmaan haluamme mennä rentoutumaan.

Professori Leggewien mukaan Etelä-Euroopan maat voisivat kehittyä turismista esimerkiksi energian tuotantoon, kun Pohjois-Afrikan laajat uusiutuvan energian lähteet (aurinko ja tuuli) siirrettäisiin läntisen Euroopan energiavarantoihin. Lisäksi rikas keski- ja Pohjois-Eurooppa tarvitsee siirtotyöläisiä myös väestönsä vanhenemisen takia, mutta nykyiset maahanmuuttolait ja siirtolaisten kohtelu sekä populismipolitiikasta tulleet vihapuheet eivät kuitenkaan edistä työperäistä maahanmuuttoa.

Rauhaa ja yhteistä tulevaisuutta

Asiantuntijoiden mukaan Etelä-Eurooppa on niin iso markkina-alue muulle Euroopalle, että ne ovat riippuvaisia toinen toisistaan, minkä vuoksi niiden välinen yhteistyö ei tule loppumaan. Lisäksi saamme kiittää Etelä-Euroopan maita siitä, että niiden synnyttämät talouskriisit ovat herättäneet EU-päättäjät ja uudet linjaukset on ehditty tekemään ennen isompia törmäyksiä.

Emme saa unohtaa kriisissä olevien maiden hyviä puolia ja niiden auttamisesta seuraavia positiivisia, pitkäkestoisia vaikutuksia. Vastakkainasettelulla ja syyttelyllä synnytämme Euroopan maiden välille vihapuheita ja riitoja, mutta vuorovaikuttamisella sekä toisten vahvuuksien löytämisellä rakennamme yhteistä tulevaisuutta rauhaa rakentavassa ilmapiirissä.

Timo Kivinen

Kirjoittaja on tarkastuslautakunnan henkilökohtainen varajäsen, yrittäjä ja perheenisä Jyväskylästä.