”Liitokset
ovat vaalien pääteema” (HS 29.7.2012) Höh, onko niin? Se on tärkeää
luottamushenkilömäärien sekä kunnan ja valtion roolien näkökulmasta. Tärkeämpi
teema asukkaan vinkkelistä lienee perheiden arjen sujuvuus. Voidaanko
tulevaisuutta rakentaa niin kuin ennen on ollut vai onko tehtävä muutoksia
varmistaaksemme että se hyvä mitä on rakennettu voi kehittyä
tulevaisuudessakin? Että se arki rullaisi…Olisi työtä, turvallisia kouluja ja
mahdollisuus harrastaa. Ja huolehtisimme toinen toisistamme.
Muiksi teemoiksi
lehti nosti palvelut, työpaikat, maankäytön, koulutuksen ja asumisen. Tärkeitä
juttuja. Liittyiköhän ne sittenkin tuohon ensimmäiseen? Ministeri Virkkusen
haastattelussa (KSML 11.8.2012) keskeiseksi asiaksi nousee asukkaiden
osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuus. Siitähän tässä lienee kysymys.
Iltalehti
(28.7.2012) uutisoi puolestaan että ”Suomi romahti” sillä lasten kehityksen
indeksiä kuvaavan kansainvälisen raportin mukaan suomalaislasten hyvinvointi on
laskussa. Helsingin sanomissa (11.8.2012) kerrottiin, että ”yhä
useampi nuori jää eläkkeelle mielenterveysongelmien takia”. Liitokset
kuulostavat pelottavalta, sillä muutos on ikävää. Romahtaminen taas tuntuu
lopulliselta. Opinnoista ja työelämästä putoaminen on valtavan iso haaste.
Synkeiden otsikoiden jälkeen löytyy
ehdotuksiakin.
Parannettavaa asiantuntijoiden mielestä Suomessa on koulunkäyntiin,
harrastusmahdollisuuksiin, neuvolajärjestelmään ja syrjäytymiseen liittyen. Eivätkö
nämä juuri ole tärkeitä teemoja, ennen vaaleja ja niiden välillä? Kotona, koulussa, kaupungilla.
Palvelujen toteuttaminen. Tuki.
Välittäminen. Nimenomaan lapsiperheiden, lasten ja nuorten hyvinvointia
lisäävien toimintatapojen varmistaminen. Kerho, liikunta, taideterapia ja
moniammattillinen varhainen tuki pitää nuoren kiinni opinnoissa ja työelämässä.
Mahdollisuus keskusteluun ja osallistumiseen voi ehkäistä masennusta.
Miksi lehdet
eivät otsikoi enemmän positiivisia näkökulmia ja asioita? Niitä asioita olisi
helpompi kehittää muuttuvassakin toimintaympäristössä. Ja saada vahvistusta
hyvälle suunnalle. Ei kai sellainen muutos voi olla hankalaa
kuntapäättäjillekään? Pahoinvoinnin sijaan satsaisimme hyvinvointiin ja
säästäisimme näin korjaavista palveluista. Se
voi joskus vaatia liitoksia, ainakin ”yhteenaatoksia”, rajojen ylittämistä
siis. Nykyistä enemmän yhteistyötä kunnan, kolmannen sektorin, järjestöjen ja
yrittäjien kanssa. Jyväskylässä todentotta on osaamista, tekijöitä ja potentiaalia.
Onko mentävä
kauas nähdäkseen lähelle? Suomesta ja Jyväskylästä
haetaan oppia ainutlaatuisesta koulutusjärjestelmästä. Emmehän vain ole
menettämässä peruspilareita itse? Laadukasta oppimista, sivistystä, kulttuuria,
liikunnan iloa, lapsista ja nuorista välittämistä. Lukutaitoa, hyvää kuntoa,
mahdollisuutta menestyä kulttuurin, urheilun tai tieteen saralla.
Näkökulmia ja ajatuksia on lupa muuttaa, suunnitelmia päivittää, siinä kun maailmakin
muuttuu. Päällekkäisiä toimintatapoja ja järjestelmiä voisi jättää pois ihan
reilusti. Riitelyn sijaan pitäisi uskaltaa hakea ratkaisuja Se on helpompaa
jollei pelätä yritystä ja erehdystä. Haetaan luovia, erilaisia toimintamalleja.
Yhteistyötä. Nämä toimintatavat eivät ole rahasta kiinni. Halusta pikemminkin.
Satsataan kulttuuriin ja liikuntaan, lapsiin ja nuoriin. Näistä teemoista
presidenttimmekin, Sauli Niinistö, puhuu. Syrjäytymisen ehkäisemisestä. Mitä vähemmän on pahoinvointia, sen
paremmin kaikki voivat.
Usein kulttuuriharrastaminen,
niin populaari kuin korkea-sellainen, ( joiden vastakkainasettelu taas
valitettavasti nousi keskusteluun ministeri Arhinmäkeen ja kesätapahtumiin
liittyen), vaatii sitoutumista, pitkäjänteistä yhteistyötä ja osallistumista.
Osallistujalleen ja ympäristölleen, läheisille, yleisölle se tarjoaa nautinnon,
ilon tai erilaisten tunteiden ilmaisukanavan. Kulttuurista voimme saada voimaa
arkeen, erilaisiin elämäntilanteisiin ja sen avulla voimme käsitellä
vaikeitakin asioita ja toipua sairauksista. Niitäkin jokaisen elämään
väistämättä joskus kuuluu.
Ollaan rohkeita, vaikka edessä on vaikeitakin päätöksiä.
Kuten apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö kehotti Keskisuomalaisessa vähän
aikaa sitten olemaan. On uskallettava muuttua ja muuttaa toimintamalleja. Tai
ollaan vielä rohkeampia! Kuten Nalle Puh filosofoisi. Haetaan ratkaisuja,
toimitaan yhdessä. Avoimesti. Viranhaltijat ja luottamushenkilöt, eri puolueen
edustajat, asukkaat, nuoret ja vanhat, liikunta ja kulttuuri, koti ja koulu…
Hyviä
esimerkkejä rajojen ylittämisestä, yhteisestä tilojen ja osaamisen käytöstä
löytyy, kuten Palokan koulukeskus ja sen yhteydessä avautuva kirjasto. Tai
Veturitallit. Kulttuurin ja nuorison yhteenliittymä. Asiat tarvitsevat ihmisten
yhteenaatoksia ja rohkeutta, tulevaisuuden teknologiankin hyödyntämistä. Palveluiden
järjestämistä sen verran tehokkaasti ja ennakoitavien tarpeiden mukaan, ettei
meidän lapsemme joudu maksamaan loputtomasti meidän velkojamme.
”Ajatteles,
jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla!"
"Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Nalle Puh pitkään harkittuaan.
"Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Nalle Puh pitkään harkittuaan.
Pauliina Holm
Kirjoittaja on Jyväskylän kulttuuri-, liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja
Kirjoittaja on Jyväskylän kulttuuri-, liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti