Hyvää elämää ihmisten kylässä

Muistatteko, kuinka sarjakuvasankari Asterix kokoontui muiden kyläläisten kanssa jokaisen albumin viimeisessä kuvassa juhlimaan milloin mitäkin, yleensä voittoa roomalaisista? Minusta se oli aina sarjakuvan mukavin kuva: iso ja värikäs, josta sai etsiä yksityiskohtia. Vaikuttavinta siinä oli kuitenkin se yhteisöllisyys, kun kokoonnutaan juhlistamaan yhteistä saavutusta. Siellä pahimmatkin kiistakumppanit, seppä Caravellix ja kalakauppias Amaryllix, istuivat kättä kaulaa ja herkuttelivat villisioilla iloinen virne naamallaan.

Nyt kun Asterix-sarjaa oikein mietin, voin ajatella, että siinä pienessä kylässä elettiin aika hyvää elämää. Oli johtajuus kohdillaan, luontoa ympärillä ja toimiva sekä tekninen että sosiaalinen infra J. Sotaveteraani ja kylän vanhin, Senilix, sai asua kotonaan ja omaishoitajanaan toimi vaimo, jonka nimen tosin olen unohtanut. No, toki kylän arjessa siellä täällä pieniä kinasteluita aina syntyi, mutta niistä ei välitetty etenkään silloin, kun yhteinen uhka näyttäytyi. Silloin nämä kykenivät kokoamaan joukkonsa yhtenäisiksi ilman yksittäisten ihmisten edun tavoittelua vaan johtotähtenään oli yhteinen hyvä.

Me jyväskyläläiset taidamme olla nyt oman yhteisen haasteemme edessä. Talousnäkymät ovat lohduttomat, kaupungin kulurakenne joutuu tiukkaakin tiukempaan syyniin, mikä auttamatta johtaa palvelujen järjestämisen tarkasteluun ja säästöjen hakemiseen. Syksyllä valittava valtuusto luo raamit sille, millaista hyvä elämä meidän kylässämme tulevina vuosina tulee olemaan. Valtuusto joutuu miettimään ratkaisujaan myös eettisestä näkökulmasta eikä se tule olemaan yksiselitteisesti helppoa tai itsestään selvää. Miten siis tässä toimintaympäristössä löytää yhteinen hyvä? Nyt tehtävillä päätöksillä täytyy olla myös ajallista ulottuvuutta tulevaisuuteen, lyhytnäköisyydellä ei ole tässä tilanteessa käyttöä. Kaivataan jonkinlaista ennustettavuutta ja päätösten seurausten arviointia myös tulevaisuusvinkkelistä: mitä näistä päätöksistä seuraa?

Lapsissa on tulevaisuus, sanotaan. Se pitää paikkansa. Tämän päivän pienokaiset ovat huomisen nuoria, aikuisia, toivottavasti huolehtivia ja vastuuta kantavia. Katson, että meidän aikuisten tulee turvata mahdollisimman hyvä lapsuus mahdollisimman monelle lapselle. Se on velvollisuutemme jo lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla. Siinä me sitoudumme niin valtion kuin kunnan tasolla siihen, että kaikilla lapsilla on itseisarvoinen oikeus hyvään elämään, mikä pitää sisällään myös laadullisesti korkeatasoiset, tai vähintäänkin riittävät, palvelut. On huolehdittava, että lapsille annettava opetus on laadukasta, koulutilat terveitä ja oppilashuollolla riittävät resurssit hoitaa haastavaa tehtäväänsä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista puhuttaessa emme myöskään voi ohittaa perheiden hyvinvointia, sillä ne korreloivat keskenään: lasten ja nuorten hyvinvointi rakentuu vanhempien ja kodin hyvinvoinnille. Siksi on tärkeää, että tulevat kuntapäättäjät huomioivat ratkaisuissaan seikat, joilla myös perheiden hyvinvointia tuetaan.

Minä uskon – tai ainakin haluan uskoa, että jokaisella kuntapäättäjällä tai sellaiseksi aikovalla on selvänä se, että jotain on tehtävä, näin ei voi jatkua. Kaivataan ”tuon pienen gallialaisen kylän rohkeutta” ja ennakkoluulottomuutta kokeilla uusia toimintatapoja. Voisiko yksi avaus olla olemassa olevien palvelualueiden yhteistyön tiivistäminen, jolla jo kaupungissa olevaa osaamista vietäisiin hallintokuntarajojen yli. Voisiko taide ja kulttuuri tulla avuksi? Onnistuisimmeko tukemaan luovien alojen toimijoiden yrittäjyyttä, millä saisimme samalla luotua uusia työpaikkoja? Sillä taide – olipa kyseessä teatteri, kuvataide, käsityö tai vaikkapa musiikki - voi luoda hyvinvointia niin vanhus- kuin nuorisopalveluissa, varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa tai muilla sektoreilla. Onko mahdollista ajatella, että voisimme taiteen ja kulttuurin keinoin edistää myös työhyvinvointia? Tiedämme, että työssä jaksamiseen tulee jatkossa kiinnittää huomiota, sillä se olemaan ratkaisevan tärkeää palvelujen tuottamiseksi tulevaisuudessa pienemmällä määrällä tekijöitä työn määrän vähenemättä. 

Nykytutkimuksen mukaan, taiteella ja kulttuurilla on huomattavia terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia: irtiotto arjesta auttaa jaksamaan, koettu elämänlaatu ja sosiaalinen pääoma lisääntyvät, yhteisen tekemisen tai kokemisen kautta syntyvä tunne kuulumisesta johonkin yhteisöön luo uskoa itseen ja antaa merkitystä omalle elämälle ja tekemiselle (”Olen tärkeä jollekin ja tulen kuulluksi ja nähdyksi”). Aktiivisen kulttuuriharrastuneisuuden myötä jopa elinajan odotteen on todettu pitenevän. Taide ja kulttuuri voisivat siis hyvinkin toimia ennaltaehkäisevästi terveyttä tukevana sen sijaan, että panostus kohdistuu terveyttä korjaaviin toimenpiteisiin. Tähän liittyen, arvaatteko muuten, mikä minua yleensä jurppi siinä Asterixin viimeisessä juhlakuvassa? Se, että niissä kekkereissä taide oli aina pannassa – olihan Trubadurix-parka joka kerta puuhun köytettynä, kapula suussaan eristettynä yhteisestä riemusta - eikä saanut laulaa.

Lopuksi, muistattehan, Asterixissa oli aina merirosvojoukko, josta joku aina lausui latinankielisen viisauden. Totutusti Jyväskylästä on käytetty ilmaisua Suomen Ateena, mutta ehkä tässä tilanteessa Jyväskylä voisi lainata Pariisin vaakunan mottoa "Fluctuat nec mergitur". Se nimittäin tarkoittaa ”Vaappuu, vaan ei uppoa”. Uskoa huomiseen – meille kaikille!

Antti Niskanen

Kirjoittaja on Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas. Hän on työskennellyt Jyväskylän kaupunginteatterissa näyttelijänä ja vuodesta 2009 lähtien teatterikuraattorina. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja.

Valtuustoryhmä: Kannanotto valtuustosopimukseen

KOKOOMUKSEN JYVÄSKYLÄN VALTUUSTORYHMÄ
Kannanotto valtuustosopimukseen
27.8.2012

Kokoomus kannattaa jatkoneuvotteluja Jyväskylän valtuustosopimuksesta Viime aikoina Jyväskylässä on valtuustoryhmien kesken käyty neuvotteluja valtuustosopimuksen laatimisesta Jyväskylään. Kokoomus on käsitellyt valtuustosopimusta viimeksi kunnallisjärjestön hallituksessa 26.8. sekä valtuustoryhmän  kokouksessa 27.8.12.

Valtuustosopimuksen laatiminen Jyväskylässä on Kokoomuksen mielestä perusteltua. Neuvottelut ovatkin  edenneet hyvässä yhteistyössä valtuustoryhmien kesken ja Kokoomus ihmettelee Vasemmistoliiton ja SKP:n tapaa jättäytyä neuvottelujen ulkopuolelle ennen kuin on edes lopullista neuvottelutulosta mihin ottaa kantaa. Kokoomus pitää tärkeänä, että parin valtuustoryhmän irtautumisesta huolimatta neuvotteluja  valtuustosopimuksesta jatketaan.

”Irtautumalla neuvotteluista tässä vaiheessa menetetään vain omat vaikutusmahdollisuudet tai väistellään vastuuta. Kumpikaan ei ole Kokoomuksen tapa toimia, vaan haluamme ottaa kantaa valmiiseen neuvottelutulokseen.” kertoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Jaakko Selin Kokoomuksen linjasta.

Kokoomuksen keskeisiä tavoitteita valtuustosopimuksessa ovat kaupungin taloutta parantavat linjaukset. Nyt laadittavan sopimukseen pääpaino tulee kohdistua vuoden 2013 talousarvioon, sekä taata uudelle valittavalle kaupunginvaltuustolle riittävät mahdollisuudet vaikuttaa sopimuksen yksityiskohtiin. Nyt onkin olennaista sopia vaikka vain muutamasta selkeästä asiasta, joilla on todellista vaikutusta kaupungin talouteen.

Kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta,

Jaakko Selin
puheenjohtaja,
Kokoomuksen Jyväskylän valtuustoryhmä
0400 778 779 tai jaakko.selin@jkl.fi

Nainen, lähde vaikuttamaan!

Naiset käyttävät kuntapalveluja miehiä enemmän. Kuitenkin kuntapäättäjien enemmistö on miehiä. Miksi näin?

Yksinkertaisesti siksi, että kunnallisvaaleissa ehdokkaana on enemmän miehiä. Kysyttäessä naisia mukaan luottamustyöhön saa usein vastauksen: "ei minulla ole aikaa, koska mies on matkatöissä / tai koska kuljetan muksuja joka päivä harrastuksiin / tai koska lapset ovat niin pieniä" jne.

Naiset kantavat edelleen päävastuun arjen pyörittämisessä nyky-Suomessa. Kuitenkin olisi hyvin tärkeää saada pienten lasten äitejä valtuustoon päätöksentekijöiksi. Miten tämä onnistuisi?

Yksi konkreettinen, käytössä oleva keino on se, että kunta korvaa lasten-hoitokustannukset. Valitettavasti vain verottaja katsoo nämä korvaukset verotettavaksi tuloksi. Tähän pitää saada muutos. Toinen hyvä vaihtoehto on se, että kunnan vuorohoitokoti ottaa esim. valtuuston kokouksen ajan hoitoon valtuutettujen lapsia.

Joskus meidän naisten on vaikea päästää irti lapsistamme. Kun äiti menee valtuuston kokoukseen ja isä jää kotiin vaihtamaan vaippoja ja laittamaan lapset nukkumaan, saa isä mainion mahdollisuuden näyttää, että hän pärjää vähintäänkin yhtä hyvin kuin äiti.

Ajattelen, että viime kädessä on kyse rohkeudesta muuttaa perinteisiä käytänteitä ja rooleja, siitä, että me uskallamme luottaa ja uskallamme ottaa uudenlaista vastuuta.

Pia Nyman

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten liiton piirisihteeri ja kunnallisvaaliehdokas Jyväskylässä.

Jyväskylä-Ihmisten kylä - Jyväskylä-vammaisten kylä

Minä olen syntyperäinen jyväskyläläinen. Tosin olin 25 vuotta virallisesti kirjoilla Jyväskylän maalaiskunnassa. Olen ollut myös syntymästäni saakka vammainen. Joten minulla on jonkin verran omaa ja henkilökohtaista kokemusta siitä, minkälainen kaupunki Jyväskylä on vammaisen kokemana, ja minkälainen se voisi parhaassa tapauksessa olla.

Vammaispalveluilla on suuri merkitys vammaisen ja hänen läheistensä elämään. Itse käytän tällä hetkellä vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja ja henkilökohtaista avustajaa. Koska en opiskele enkä käy töissä kodin ulkopuolella, on käytettävissäni enintään 18 yhdensuuntaista virkistys- ja asioimismatkaa kuukaudessa. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelumatkat ovat aina kuukausikohtaisia. Matka kuittaantuu käytetyksi jo taksin tai invataksin tilauksessa. Mahdollisesti käyttämättä jääneitä matkoja ei saa siirtää seuraavalle kuukaudelle eikä seuraavan kuukauden matkoja voi käyttää etukäteen, jos kuukauden lopussa näyttää siltä, että matkojen tarve jostakin syystä tilapäisesti ylittyisi.

En pidä tästä yhtään! Koska näin lumettomana aikana ajan mieluummin sähköpyörätuolillani kuin invataksilla, jäävät minulta melkein kaikki virkistys- ja asiointimatkat kesäaikana käyttämättä. Minä en halua ajaa invataksilla yhtään turhaa matkaa, mutta minulle ei ole mitään hyötyä siitä, että ajamalla sähköpyörätuolilla aina, kun se on mahdollista, säästäisin Jyväskylän kaupungin vammaispalvelukuljetusmäärärahoja. Päinvastoin! "Mitä siitäkin nyt tulisi, jos kaikki, joilla on sähkäri, alkaisivat tuolla lailla pelaamaan", sanoi vammaispalvelutyöntekijä, kun tiedustelin edes teoreettista mahdollisuutta saada ylimääräisiä virkistys- ja asiointimatkoja talven harrastuksiin.

Minä en tarvitse yhtään enempää matkoja, kuin sen 216 yhdensuuntaista matkaa, joka on vammaispalveluasetuksessa säädetty virkistys- ja asioimismatkojen vähimmäismäärä, saadaan tulokseksi, kun kerrotaan 18 x 12. Sama 216 saataisiin, jos laskettaisi esimerkiksi (6 x 28) + (6 x 8). Tämä tulisi siitä, että tammikuusta huhtikuuhun ja marraskuusta joulukuuhun, kun maassa on lunta, kuljetuspalvelujen käyttäjällä olisi käytössään 28 yhdensuuntaista invataksimatkaa kuukaudessa ja toukokuusta lokakuuhun, kun maassa ei ole lunta ja sähkärilläkin pääsisi liikkumaan, pärjäisin hyvinkin kahdeksalla yhdensuuntaisella invataksimatkalla (tai jopa vähemmällä). Tietysti tällainen järjestely olisi vammaisen puolelta vapaaehtoista. Väitän, että tällainen järjestelmä parantaisi vammaispalveluasetuksen kirjaimen toteutumista samalla, kun se tuottaisi kaupungille ainakin jonkin verran säästöä.

Vammaispalvelulaissa on säädetty vaikeavammaiselle subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen apuun. Henkilökohtaisen avun vähimmäismäärä harrastuksia, yhteiskuntaan osallistumista ja sosiaalista kanssakäyntiä varten on 30 tuntia kuukaudessa. Tuo on hyvä asia jollekulle muulle, mutta ei minulle. Minä en halua harrastaa mitään sellaista, missä tarvitsisin henkilökohtaista avustaa. Henkilökohtainen avustaja on, minun mielestäni ja omalla kohdallani, vain aidon kohtaamisen tiellä oleva ylimääräinen henkilö. Minä pidän siitä, että saan tehdä asioita itse ja saan "epävirallista" apua tarvitessani. Olen tällainen oman elämäni yrittäjä. Kylläpä esimerkiksi kokoomuksen kokouksissa ihmiset ovat minua auttaneet ja jopa tarjonneet apuaan. Luulisi heidän jo minut tuntevana älähtävän, jos auttamiseni kokisivat epämiellyttävänä. Sitä paitsi henkilökohtaisen avustajan käyttämiseen kodin ulkopuolella tarvitaan kuljetuspalveluja. Mistäpä niitä, kun ne eivät nytkään riitä kaikkeen, mihin haluaisin.

Olisi hyvä, jos vammaisella itsellään olisi enemmän päätösvaltaa käyttämiinsä vammaispalveluihin. Olen itse jopa henkilökohtaisen sosiaalipalvelubudjetin kannalla, joka kuitenkin lienee liikaa toivottu. Hyvä olisi jo sekin, jos joku, joka tarvitsee henkilökohtaista apua enemmän kuin kuljetuspalvelumatkoja, saisi tarvitsemaansa apua riittävästi. Joku toinen, jolla kuljetuspalvelujen tarve on suuri, voisi liikkua tarpeidensa mukaan riittävästi. Ikävää, kun vammaispalveluista tehdään vammaisia enemmän kahlitseva ja haittaava kuin vapauttava ja hyödyttävä asia. Vammaisuutta ei ole kriminalisoitu.

Jyväskylässä on vammaisen kannalta paljon hyvää. Kaupunki, jossa esimerkiksi jalkakäytävien reunakiveyksissä on saavutettu sekä liikuntavammaisten että näkövammaisten tarpeet huomioon ottava kompromissi, on ainakin pyörätuolinkäyttäjän kannalta melko liikkumisesteetön. Minä pidän Jyväskylässä erityisesti jyväsjärven kiertävästä rantaraitista. Se on kaikille avoinna oleva olohuone ja kaupunkimme todellinen kaunistus. Myös kansalaisopisto ja monet Jyväskylän museot ansaitsevat tulla mainituiksi. Jyväskylässä toimivat museot ovat melko esteettömiä ja niiden näyttelytoiminta on monipuolinen. Näyttelyihin tutustumista helpottamaan on saatavissa lisäksi erilaisia saavutettavuuspalveluja, joita luotiin Esteetön museo-projektissa vuosina 2001 -2003.

Kyllä Jyväskylä on hyvä kaikkien ihmisten kylä.


Tiina Hokkanen-Oja

Kirjoittaja on lautamies ja ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2012.

Yhteenaatoksia ja rajatonta rohkeutta

”Liitokset ovat vaalien pääteema” (HS 29.7.2012) Höh, onko niin? Se on tärkeää luottamushenkilömäärien sekä kunnan ja valtion roolien näkökulmasta. Tärkeämpi teema asukkaan vinkkelistä lienee perheiden arjen sujuvuus. Voidaanko tulevaisuutta rakentaa niin kuin ennen on ollut vai onko tehtävä muutoksia varmistaaksemme että se hyvä mitä on rakennettu voi kehittyä tulevaisuudessakin? Että se arki rullaisi…Olisi työtä, turvallisia kouluja ja mahdollisuus harrastaa. Ja huolehtisimme toinen toisistamme.

Muiksi teemoiksi lehti nosti palvelut, työpaikat, maankäytön, koulutuksen ja asumisen. Tärkeitä juttuja. Liittyiköhän ne sittenkin tuohon ensimmäiseen? Ministeri Virkkusen haastattelussa (KSML 11.8.2012) keskeiseksi asiaksi nousee asukkaiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuus. Siitähän tässä lienee kysymys.

Iltalehti (28.7.2012) uutisoi puolestaan että ”Suomi romahti” sillä lasten kehityksen indeksiä kuvaavan kansainvälisen raportin mukaan suomalaislasten hyvinvointi on laskussa. Helsingin sanomissa (11.8.2012) kerrottiin, että ”yhä useampi nuori jää eläkkeelle mielenterveysongelmien takia”. Liitokset kuulostavat pelottavalta, sillä muutos on ikävää. Romahtaminen taas tuntuu lopulliselta. Opinnoista ja työelämästä putoaminen on valtavan iso haaste.

Synkeiden otsikoiden jälkeen löytyy ehdotuksiakin. Parannettavaa asiantuntijoiden mielestä Suomessa on koulunkäyntiin, harrastusmahdollisuuksiin, neuvolajärjestelmään ja syrjäytymiseen liittyen. Eivätkö nämä juuri ole tärkeitä teemoja, ennen vaaleja ja niiden välillä? Kotona, koulussa, kaupungilla. Palvelujen toteuttaminen. Tuki. Välittäminen. Nimenomaan lapsiperheiden, lasten ja nuorten hyvinvointia lisäävien toimintatapojen varmistaminen. Kerho, liikunta, taideterapia ja moniammattillinen varhainen tuki pitää nuoren kiinni opinnoissa ja työelämässä. Mahdollisuus keskusteluun ja osallistumiseen voi ehkäistä masennusta.

Miksi lehdet eivät otsikoi enemmän positiivisia näkökulmia ja asioita? Niitä asioita olisi helpompi kehittää muuttuvassakin toimintaympäristössä. Ja saada vahvistusta hyvälle suunnalle. Ei kai sellainen muutos voi olla hankalaa kuntapäättäjillekään? Pahoinvoinnin sijaan satsaisimme hyvinvointiin ja säästäisimme näin korjaavista palveluista. Se voi joskus vaatia liitoksia, ainakin ”yhteenaatoksia”, rajojen ylittämistä siis. Nykyistä enemmän yhteistyötä kunnan, kolmannen sektorin, järjestöjen ja yrittäjien kanssa. Jyväskylässä todentotta on osaamista,  tekijöitä ja potentiaalia.

Onko mentävä kauas nähdäkseen lähelle? Suomesta ja Jyväskylästä haetaan oppia ainutlaatuisesta koulutusjärjestelmästä. Emmehän vain ole menettämässä peruspilareita itse? Laadukasta oppimista, sivistystä, kulttuuria, liikunnan iloa, lapsista ja nuorista välittämistä. Lukutaitoa, hyvää kuntoa, mahdollisuutta menestyä kulttuurin, urheilun tai tieteen saralla.

Näkökulmia ja ajatuksia on lupa muuttaa, suunnitelmia päivittää, siinä kun maailmakin muuttuu. Päällekkäisiä toimintatapoja ja järjestelmiä voisi jättää pois ihan reilusti. Riitelyn sijaan pitäisi uskaltaa hakea ratkaisuja Se on helpompaa jollei pelätä yritystä ja erehdystä. Haetaan luovia, erilaisia toimintamalleja. Yhteistyötä. Nämä toimintatavat eivät ole rahasta kiinni. Halusta pikemminkin. Satsataan kulttuuriin ja liikuntaan, lapsiin ja nuoriin. Näistä teemoista presidenttimmekin, Sauli Niinistö, puhuu. Syrjäytymisen ehkäisemisestä. Mitä vähemmän on pahoinvointia, sen paremmin kaikki voivat.

Usein kulttuuriharrastaminen, niin populaari kuin korkea-sellainen, ( joiden vastakkainasettelu taas valitettavasti nousi keskusteluun ministeri Arhinmäkeen ja kesätapahtumiin liittyen), vaatii sitoutumista, pitkäjänteistä yhteistyötä ja osallistumista. Osallistujalleen ja ympäristölleen, läheisille, yleisölle se tarjoaa nautinnon, ilon tai erilaisten tunteiden ilmaisukanavan. Kulttuurista voimme saada voimaa arkeen, erilaisiin elämäntilanteisiin ja sen avulla voimme käsitellä vaikeitakin asioita ja toipua sairauksista. Niitäkin jokaisen elämään väistämättä joskus kuuluu. 

Ollaan rohkeita, vaikka edessä on vaikeitakin päätöksiä. Kuten apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö kehotti Keskisuomalaisessa vähän aikaa sitten olemaan. On uskallettava muuttua ja muuttaa toimintamalleja. Tai ollaan vielä rohkeampia! Kuten Nalle Puh filosofoisi. Haetaan ratkaisuja, toimitaan yhdessä. Avoimesti. Viranhaltijat ja luottamushenkilöt, eri puolueen edustajat, asukkaat, nuoret ja vanhat, liikunta ja kulttuuri, koti ja koulu…

Hyviä esimerkkejä rajojen ylittämisestä, yhteisestä tilojen ja osaamisen käytöstä löytyy, kuten Palokan koulukeskus ja sen yhteydessä avautuva kirjasto. Tai Veturitallit. Kulttuurin ja nuorison yhteenliittymä. Asiat tarvitsevat ihmisten yhteenaatoksia ja rohkeutta, tulevaisuuden teknologiankin hyödyntämistä. Palveluiden järjestämistä sen verran tehokkaasti ja ennakoitavien tarpeiden mukaan, ettei meidän lapsemme joudu maksamaan loputtomasti meidän velkojamme.

”Ajatteles, jos joku puu kaatuisi kun me olemme sen alla!"
"Ajatteles jos ei kaadu", sanoi Nalle Puh pitkään harkittuaan.

Pauliina Holm

Kirjoittaja on Jyväskylän kulttuuri-, liikunta ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja

Hyvinvoinnin ratkaiseva tekijä on ihmisen toiminta arjen valintatilanteissa

Ihmisen henkinen hyvinvointi on parasta silloin, kun hän tuntee, että hänen osaamisensa ja voimavaransa on kohtuulliset suhteessa vaatimuksiin ja hän voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Oma motivaatio kaikkeen tekemiseen, oman elämän kokeminen merkitykselliseksi ja mielekkääksi ovat tärkeitä tavoitteita. Luottamus, usko ja oikeudenmukaisuus rakentavat parempaa hyvinvointia ja tulevaisuutta.

Kenen vastuulla on hyvinvointi? Julkinen sektori, erityisesti kunnat, tarjoavat puitteita, lainmukaisia palveluita, mahdollisuuksia ja resursseja hyvinvoinnin parantamiseksi. Tärkeintä on jokaisen ihmisen oma panos. Kokonaisvaltainen hyvinvointi syntyy arjessa jokaisena päivänä eri valintatilanteissa. Hyvinvointi johtaa tuloksiin ja hyvät tulokset johtavat hyvinvointiin.

Suomen itsenäisyyden rahasto (Sitra) on esittänyt, että Suomen elinvoimaisuutta vahvistetaan hyvinvoinnin, yrittäjyyden ja johtamisen osa-alueilla. Ihminen on hyvinvoinnin keskiössä, yrittäjyys unelmana ja asenteena sekä johtaminen painottuu luottamukseen. Työpaikoille nämä seikat sopivat mainiosti.

Kunnan päätöksenteossa edellä mainitut ovat tärkeimpiä asioita. Ihmisen hyvinvoinnille mahdollisuuksien takaamista, ihminen pitäisi olla päätöksenteon keskiössä. Yrittäjyyden asenne kaikilla työntekijöillä luo menestystä niin yritykselle kuin kunnalle. Yrittäjyyden unelmille ja mahdollisuuksille pitäisi antaa tilaa, sillä pienemmissä yrityksissä itää koko Suomen tulevaisuus.

Luottamusjohtaminen on tätä päivää ja tulevaisuutta. Perinteisillä hierarkkisilla rakenteilla ja raskaalla byrokratialla ei tavoiteta enää tuottavuutta ja tehokkuutta, jotka ovat välttämättömiä, jotta julkisten palveluiden toimintakyky pystytään ylläpitämään. Luottamuksen johtaminen koskee myös poliittista päätöksentekoa.

Luottamuksen rakentaminen tässä ajassa on vaikeaa kriisien ja tiukentuneen taloudellisen tilanteen vuoksi. Pelkillä uhitteluilla ja isoilla puheilla ei kanneta vastuuta. Suomi tarvitsee suoraselkäisiä vastuunkantajia, joilla on yrittäjyyden asennetta niin omassa kuin toisenkin palvelussa tai yhteisten asioiden hoitamisessa. Hyvinvointi on jokaisen vastuulla, sitä ei voi sysätä vain toisten harteille, olivat omat voimavarat kuinka vähissä. Apua ja tukea saa, mutta arjen valintatilanteissa vastuu omista ratkaisuista tulisi jokaisen kantaa. Ja oppia virheistä, sillä niitähän meille sattuu.

Merja Hautakangas

Varavaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen.