Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen julkaisi 12.4.2012 erinomaisen varoittavan kolumnin kehysriihen jälkeisestä poliittisesta tilanteesta. Kolumnin ydinviesti oli selvä. Koska hallitus on kehyspäätöksessään käytännössä naulannut kiinni keskeisimmät talouspolitiikan linjaukset, hallituksen ainoa jäljelle jäänyt tehtävä miettiä jotakin järkevää tekemistä loppuvaalikauden ajaksi.
Uskallan olla tästä näkemyksestä eri mieltä.
On totta, kuten Akkanenkin toteaa, että Kataisen hallituksen päättäväisyys taloushaasteiden edessä on yllättänyt kaikki. Ja vielä positiivisesti.
Suomen talouden vakauttamiseksi Kataisen hallitus on osoittanut vastuunkantokykyä. Vaikka vallitseva poliittinen ympäristö olisi kannustanutkin toisenlaiseen politiikan tekoon, kaikki hallituksessa olevat puolueet ovat kyenneet tekemään talouden tervehdyttämiseen vaadittavia ikäviä ja epämiellyttäviä päätöksiä.
Hallituksen uskollisuus omalle ohjelmalleen on alkanut myös tuottamaan toivotunkaltaista hedelmää. Jo nyt sovitun n. 5 mrd. kokonaissopeutuksen vaikutuksesta useimmat tutkimuslaitokset ennustavat valtion velkasuhteen kääntyvän lasku-uralle vaalikauden loppuun mennessä.
Silti jo tehdyt päättäväiset toimet eivät tarkoita sitä, että hallitus voisi heittäytyä laakereilleen ihailemaan työnsä tuloksia. Työ Suomen talouden vahvistamiseksi ei ole suinkaan ohi, pikemminkin vasta alussa.
Tärkeimmät loppuvaalikauden tavoitteet löytyvät EU:n Suomelle antamalta taloussuositusten listalta. Vastaavanlaisia suosituksia on annettu myös muille EU-maille osana tiukempaan talouskuriin tähtäävää eurooppalaista ohjausjaksoa.
Ensiksi julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviä toimia on syytä jatkaa kehyspäätöksen jälkeenkin. Tavoitteena tulee olla julkisen talouden rahoitusylijäämän nostaminen 0,5% BKT:stä. Viimeisimpien arvioiden mukaan tämä tavoite saavutettaisiin vuoteen 2013 nyt päätettyjen sopeutustoimien avulla.
Toisaalta, siinä tapauksessa, jossa taloudellinen tilanne nopeasti heikkenisi, hallituksella tulee edelleen olla valmius tehdä uusia sopeutustoimia. Yksi tehokas täsmätoimi uuden sopeutuksen ja uuden kasvun luomiseksi voisi olla kokoomuksen pidemmän aikaa korostama verotuksen muuttaminen työntekoa ja yrittäjyyttä kannustavaan suuntaan.
Toiseksi toimia edelleen 3,5 % BKT:stä olevan kestävyysvajeen korjaamiseksi tulee tehostaa. Ytimessä ovat toimet, joilla ikääntymisestä johtuvia julkisen sektorin kustannuspaineita voidaan alentaa. Käytännössä tehokkain ase tähän olisi jo suunnittelun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen saattaminen maaliin.
Kestävyysvajeen korjaamisessa olennaisia ovat myös toimet, joilla työvoiman tarjontaa, työllisyyttä ja työurien kestoa voitaisiin lisätä. Nuorten saaminen nopeammin ja varmemmin työelämään nuorisotakuun avulla, pitkäaikaistyöttömien tuominen takaisin työmarkkinoille hallituksen kuntakokeilun kautta ja työmarkkinajärjestöjen päätös eläkeiän nostamisesta ovat hyviä askeleita eteenpäin.
Väestön ikääntyessä mahdollisimman monen työkykyisen työtä tarvitaan, jos haluamme pitää hyvinvointipalvelut pyörimässä.
Lisäksi talouspolitiikassa tulee keskittyä uuden kasvun ja kilpailukyvyn luomiseen. Tutkimus- ja tuotekehityspanostusten ohella tärkeää on lisätä kansantaloutemme avoimuutta.
Erityisen paljon tehtävää on palvelusektorilla ja vähittäiskaupan alalla. Molempiin näistä kaivattaisiin lisää kilpailua.
Suomen talouden haasteet ovat siis edelleen mittavat. Finanssikriisistä alkanut tulipalo on saatu jo sammutettua, mutta vaara uudesta palosta ei ole ohi.
Samaan aikaan meillä tulee olla rohkeutta ja päättäväisyyttä rakentaa oma taloutemme entistä vahvemmaksi niukemmilla resursseilla ja toisenlaisilla välineillä.
Haastavinta on herkän tasapainon löytäminen tiukan menopolitiikan ja riittävän kunnianhimoisen kasvupolitiikan välillä. Hallitus on omilla toimillaan näyttänyt tällaisen tasapainon saavuttamisen olevan mahdollista.
Sinuhe Wallinheimo
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Jyväskylän kaupuginvaltuuston jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti