Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia

Viime viikkojen kiivas presidentinvaalikamppailu on nostanut huulilleni tämän hyvän sloganin ’Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia’, joka mielestäni sopii erittäin hyvin tähän aikaan kuin myös tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen.  Valitettavasti tuntuu vain siltä, että me ihmiset  sorrumme  liian usein ajattelemaan toisistamme liian streotyyppisesti.  Tässä muutama esimerkki tästä ajattelusta;  Jos kahdella ihmisellä on samanlainen arvomaailma ei se tarkoita, että heillä on samanlaiset tavoitteet ja päämäärät elämässään. Jos kaksi ihmistä kuuluu johonkin samaan vähemmistöön, seksuaali- tai vaikkapa kielivähemmistöön, ei se tarkoita, että he olisivat  samaa mieltä vähemmistöään koskevista asioista, sillä mielipiteisiinhän vaikuttaa aina myös omat arvot ja asenteet, jotka voivat olla luonnollisesti hyvinkin erilaisia jonkun vähemmistöryhmän edustajien keskuudessa. Tätä pyörittelyä voisi jatkaa loputtomiin ja niin tuntuu tällä hetkellä tapahtuvankin.

Mutta on erittäin mielenkiintoista,  että ihmiset puolustelevat omaa äänestyspäätöstään vastaehdokkaan ominaisuuksilla tai argumenteille; ”Syön luomuruokaa, kierrätän, olen sivari ja  kirkosta eronnut, mutta äänestän Niinistöä” Olemme kaikki erilaisia ja samanarvoisia, joten ei saisi myöskään astua siihen ansaan, että tietäisimme toistemme ajatukset ja päämäärät vain sen mukaan minkälaisia valintoja tiedämme toistemme omassa elämässään tehneen.

Tätä sama keskustelu alkoi myös kansan kirkossamme sen kuuluisan ”homoillan” jälkeen syksyllä 2010 ja toivon sen jatkuvan. Onko meidän kirkkomme avoin kaikille vai sorrummeko edelleenkin liian usein tuomitsemaan erilaisuutta ikään kuin se olisi uhkana kirkollemme ja siinä samassa itsellemme.

Helmikuun puolessa välissä on taas vaalit edessä nimittäin kirkollis- ja hiippakuntavaltuustovaalit. Olen asettunut ehdolle Lapuan hiippakuntavaltuustoon maallikkojäseneksi.  Minua viehättää edelleenkin ajatus kansankirkosta, joka voisi osaltaan olla tukemassa meitä kaikkia erilaisissa elämäntilanteissa. Haluan olla edistämässä myös seurakunnassa ajatusta, että me kaikki olemme erilaisia, mutta samanarvoisia. 

Pipsa Wilhelms
puheenjohtaja
Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestö


Kirjoittaja on kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunnan jäsen, nuorisojaoston puheenjohtaja ja ehdolla Lapuan hiippakuntavaltuustoon maallikkojäseneksi.

Koko kansan Sauli

Presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaat ovat selvillä. Molemmat ehdokkaat – Haavisto ja Niinistö – ovat erinomaisia. Voi sanoa, että me suomalaiset saamme joka tapauksessa kansainvälisen, rohkean, vastuuntuntoisen ja edistysmielisen presidentin. Eurooppa-myönteisyys ja kirkas katse tulevaisuuteen voittivat.

Toinen kierros tulee olemaan hyvin jännittävä ja kova mittelö niin ehdokkaille kuin kampanjaväellekin. Tähän asti hyvin puhtaana pysynyt presidenttikilpa saattaa kärjistyä kipakaksi arvokeskusteluksi, jota jo nyt sosiaalisessa mediassa ja  lehtien palstoilla mieluusti ruokitaan. Arvokeskustelu on kannatettava ja tarpeellinen asia, kunhan kaikki muistavat arvokkaan käytöksen ja molemminpuolisen kunnioituksen tärkeyden.

Jokaisen äänioikeutetun tulee mielestäni pohtia, kumman ehdokkaan vahvuudet ovat sellaiset, jotka takaavat menestyksekkään presidentin viran hoitamisen. Näitä vahvuuksia löytyy toki molemmilta toisella kierroksella olevilta ehdokkailta.

Sauli on minun valintani monestakin syystä. Sauli on persoonana hyvin helposti lähestyttävä. Hänen kansalaiskuntoa on koeteltu hyvinä, vaikeina ja erittäin vaikeina aikoina. Kaikki suomalaiset ovat nähneet, että Sauliin voi varmasti luottaa. Hän uskaltaa olla todellinen arvojen johdattelija, joka nostaa esiin puoluerajat ylittäviä puheenaiheita.

Edellä mainitun lisäksi Sauli taitaa olla yksi harvoista valtiomiehistä, joka puhumisen lisäksi myös tekee. Hänen kirjojensa tuotot menevät Tukikummit-säätiölle ja hänen kolumnien tuotot tilitetään suoraan Hurstin Laupeuden työ ry:lle.

Kun puhutaan minun – 25-vuotiaan opiskelijan – ehdokkaastani, hän on KOKO KANSAN SAULI. Hän yhdistää suomalaista kansaa. Presidenttiys ei varmastikaan olisi Saulille pelkkä titteli vaan todellakin TYÖ, jolle hän tulisi omistautumaan koko kansan parhaaksi.

Olli Marjalaakso
Varapuheenjohtaja
Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestö

Kirjoittaja on Kokoomuksen puoluevaltuutettu ja opiskelija kunta- ja aluejohtamisen maisteriohjelmassa Tampereen yliopistossa.

Vieraskynä OP Niskanen: Presidentinvaalien loppuhuipennus

Presidentinvaalin loppuhuipennus on edessä. Sauli Niinistön valinnan varmistamiseksi on tehty hartiavoimin töitä. On ollut jälleen kerran ilo katsella miten positiivisella ja sitoutuneella otteella järjestöväki ja vapaaehtoiset ovat urakoineet. Voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että Saulilla ja apunaan näissä vaaleissa ylivoimaisesti paras vaalikone. Ja siitä hänen lisäkseen me kaikki voimme olla ylpeitä!

On uumoiltu, että presidentti saattaa olla selvillä jo sunnuntaina 22. tammikuuta. Todennäköisempää kuitenkin on, että vaaleissa käydään toinen kierros ja vaalin lopputulos on selvillä vasta reilun kahden viikon päästä. Suorassa henkilövaalissa käy usein näin, vaikka mukana olisikin ylivoimainen ennakkosuosikki. Kansa kaipaa draamaa ja jännitystä ja eritoten sitä janoaa media. Myös tämä vaihtoehto sopii meille, olemme siihen valmistautuneet ja valmiita.

Kuuden vuoden takaiseen verrattuna me olemme nyt haastettuina ja se tekee tilanteesta erilaisen. Gallupjohdossa on riskinsä. Siinä alkaa liian helposti odottamaan lopputuloksen valmistumista ja varmistelemaan. Yllätyksen siemen itää tässä kuten viime vaalista voimme muistaa.

Nyt ei pidä jäädä varmistelemaan ja odottamaan vaalipäivää vaan hoidetaan homma asenteella ja tsempillä loppuun saakka. Viime kerralla se jäi aivan hitusen päähän, nyt urheilutermein poika on otettavissa kotiin.

Meitä kaikkia tarvitaan. Pidetään huolta, että kaikki esitteet tulevat jaetuiksi, kaikki kahvilavuorot täytetyiksi. Varmistetaan, että kaikkien epätietoisten äänestäjien kysymyksiin vastataan ja jokainen meitä kohtaan esitetty väärä väite korjataan. Tehdään töitä positiivisella asenteella ja tehdään kaikki se mitä tehtävissä on. Sen jälkeen voimme hyvillä mielin antaa kansalaisten tehdä valintansa.

Jaksamista vaalityöhön!

OP Niskanen
toiminnanjohtaja
olli-pekka.niskanen@kokoomus.fi

 Kirjoittaja on Keski-Suomen kokoomuksen toiminnanjohtaja.

Muutosta tarvitaan – asennemuutosta

Jyväskylän kaupunginvaltuutetut ovat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että ennaltaehkäisevään työhön tulisi suunnata resursseja, jotta pääsisimme jollain järkevällä aikavälillä tilanteeseen, jossa pääpaino ei ole korjaavissa toimenpiteissä kuten tällä hetkellä.

Valitettavasti tämä ajattelu ei vain konkretisoidu opetuspalveluiden resursoinnissa.

On selvää, että laadukas, turvallisessa ympäristössä tapahtuva päivähoito ja varhaiskasvatus sekä perusopetus ovat parhaimmillaan tärkeässä asemassa lasten ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisevässä työssä. Silti leikataan kovalla kädellä.

Opetuspalveluiden säästötoimet tekevät kipeää. Ovat tehneet joka vuosi ja tosiasia on, että käytännön keinot säästöjen toteuttamiseksi ovat olemattomat. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen resurssit pienenevät myös vaikka lapsimäärä kasvaa.

Opetuspalveluiden kustannuksista 75 % koostuu henkilöstö ja kiinteistökuluista. Talouden tarkistustoimenpiteet eli säästöt tehdään lopusta 25 % eli suoraan lapsilta ja nuorilta sieltä seinien sisältä. Tässä kohtaa ei yleinen ajattelu kohtaa konkretiaa resurssien kohdentamisesta ennaltaehkäisevään työhön.

Kaupungissamme tarvittaisiin rohkeutta kääntää kurssia päinvastaiseen suuntaan. Vain siten meillä on mahdollisuus päästä siihen toivetilanteeseen, jossa pääpaino on ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä eikä korjaavissa. Opetustoimen leikkauksilla ei ole pitkäkestoista vaikutusta kaupungin talouden tasapainottamisessa vaan vaikutus on päinvastainen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen toiminnot sijoittuivat sivistyspalveluihin tämän vuoden alussa. Kaupungin tuottavuus- ja tasapainotusohjelman mukaisesti voidaan toiminnassa pitkällä tähtäimellä saavuttaa säästöjä resurssien jakamisella ja yhdistämisellä sekä toimintakulttuurin muutoksella. Hyviä keinoja on jo löydetty ja toteutettukin esim suoriteperusteinen budjetointi päivähoidossa, jota nyt suunnitellaan sovitettavaksi myös koulumaailmaan. Avainsana on toimintakulttuurin muutos. Sitä tarvittaisiin halki koko kaupungin organisaation.

Päivähoidon, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen säästötoimet tekevät kipeää. Niitä tulee kuitenkin tehdä jotta koko kaupungin talous saataisiin liikahtamaan parempaan suuntaan. Sivistyspalveluiden puolella ymmärretäänkin todella huono taloustilanne ja koko palvelualueella suhtaudutaan valtuuston hyväksymään talousarvioon vakavasti ja toimitaan annettujen resurssien puitteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Valittaminen ja natina ei auta, tarvitaan toimenpiteitä. Tiedän, että henkilökunta on jatkuvassa paineessa säästöjen kanssa eikä se voi olla vaikuttamatta kokonaisuuteen. Siltikin he jaksavat kiitettävästi etsiä ja löytää selviytymiskeinoja.

Mielestäni päättäjien tulisi pyrkiä siihen, että ilmapiiri ja asenne muuttuisi välinpitämättömästä välittävään ja vastuulliseen koko kaupungin organisaatiossa.  Olisi erittäin tärkeää, että päättäjät edes yrittäisivät luoda kannustavaa henkeä ilman turhaa pelottelua ja kurjuuden kauhukuvien maalailua.  Varsinkin tällaisessa taloustilanteessa. On aivan selvää, että kun rahaa ei ole niin vähemmällä pitää tulla toimeen. Palvelut eivät voi pysyä sillä tasolla kuin ne hyvinä aikoina ovat. Kuitenkin ne pystytään toteuttamaan.

Minua kummastuttaa se, että vuosi vuoden jälkeen kaupungin talousarvion laatimisprosessissa puhutaan alibudjetoinnista eikä sitouduta ja tunneta vastuuta kokonaisuudesta.

Omassa talousarvioesityksessään sivistyslautakunta edellytti tarkkaa talouden seurantaa. Tarkkaa talouden seurantaa, sitoutumista ja vastuullisuutta tulisi edellyttää kaikilta. On totta että hyvä päätös ei ole aina helppo ja kiva päätös, mutta vain rohkeilla ratkaisuilla pystytään pitämään kokonaisuus hallinnassa. Tiukassa taloustilanteessa on jokaisen tunnettava vastuunsa.

”Kukaan ei voi tehdä kaikkea,
mutta jokainen voi tehdä jotakin;
ja jos jokainen tekee jotakin,
tulee kaikki tehdyksi.”

Tämä Positiivareiden ajatus kiteyttää sen asenteen, jota kaupungissamme tarvittaisiin huomattavasti enemmän. Asenne- ja toimintakulttuurin muutos passiivisesta aktiiviseen  on syytä aloittaa pikaisesti. Ja jotta pääpaino saadaan siirrettyä korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäisevään tulee perusopetus ja varhaiskasvatus  nostaa muiden peruspalveluiden kanssa vähintäänkin samalle tasolle resursoinnissa.

Katja Isomöttönen

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja.